Minulla on takanani reilu viisi vuotta äitiyttä. Näihin
vuosiin on mahtunut valtava määrä tunteita. Iloa, ylpeyttä, pelkoa, ärsytystä,
kiukkua, väsymystä, uupumusta, rauhaa, turvallisuuden ja turvattomuuden tunteita,
ihastusta ja kaiken voittavaa onnellisuuden tunnetta. Eri vaiheissa äitiyden matkaani
pinnalla on ollut erilaisia tunteita. Olen huomannut, että minulla on ollut
eniten positiivisia tunteita silloin, kun kotiäidin arkeani on ollut
tasapainottamassa joku muu ihan oma juttu. Välillä se oma juttu on ollut
liikunta. Pääsääntöisesti se on kuitenkin ollut opiskelu.
Esikoisen vauva-aikana suorittelin muutamia kursseja aiempiin
opintoihini ihan huvin vuoksi. Esikoinen on ollut aina superhyvä nukkuja, joten
silloin minulla oli kaikki aika maailmassa tehdä käsitöitä, tavata
äitikavereita ja tahkota opintojakin. Toista lasta odottaessani hain
yliopistoon uutta alaa opiskelemaan, ja onnekseni pääsin sisään. Kolmas
lapsi kasvatti jo vatsaani, kun valmistuin uusissa opinnoissa kandiksi. Nyt
puurran maisterivaiheen opintoja.
![]() |
Äidin opiskelukirjapinot on meillä arkinen juttu. |
Moni on näiden vuosien aikana kysynyt, miten jaksan opiskella
pienten lasten kanssa. Vastaus on ollut minulle aina selvä. Jaksan olla parempi
äiti, kun saan vähän opiskella siinä ohessa.
Kotiäitiyden ja opiskelun yhdistäminen ei ole joka käänteessä
ollut ihan yksinkertaista. Muistan, kun toisen lapsen syntymän jälkeisenä
keväänä hormoni-innoissani kahmin liian monta kurssia suoritettavakseni, vain
joutuakseni perumaan niistä puolet. Se oli minulle aika kova paikka. Olen
tekemisissäni yleensä määrätietoinen ja innokas, ja koin isona tappiona sen,
että en jaksanut enkä pystynyt toteuttamaan suunnitelmaani.
Kokosin tähän alle muutaman vinkin, joilla itse olen (yrityksen
ja erehtymisen kautta) saanut yhdistettyä kotiäitiyden ja opiskelun
suhteellisen joustavaksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi.
1) Laske
rimaa! Nuorempana opiskellessani tahdoin saada mahdollisimman hyviä arvosanoja
opiskeluista. Nyt tärkeintä on päästä opinnoissa eteenpäin. Rima on tehty
madallettavaksi. Tätä ykkösvinkkiä olen joutunut itse tolkuttamaan itselleni
aika monta kertaa.
3) Uskalla
pyytää apua! Yhden tunnin tehokas uurastus silloin, kun lapset ovat turvallisen
tuttavan kanssa ulkoilemassa, saa itselle hyvän mielen ja opintoja kummasti
eteenpäin.
![]() |
Lasten kanssa ihasteltiin tänään näin kauniiksi huurtuneita puita. |
Tärkeintä minun kohdallani äitiyden ja opiskelun
yhdistämisessä on, että opiskelu ei nouse itsetarkoitukseksi tai pakkopullaksi.
On ihana saada toteuttaa itseään opiskeluissa, mutta miten moninkerroin huippuihanaa
on sen jälkeen jatkaa taas sitä ihan tavallista kotipäivää pikkumurujen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti