Vuorotyöläisen vaimon iltavuoro: Mifu-wokkia ja hiljaisuutta

Täällä vietetään perjantai-iltaa rauhassa, yksin lasten kanssa. Mies on iltavuorossa ja tulee kotiin vasta lähempänä puoltayötä. 

Iltapäivä ja ilta yksin pikku-kolmikon kanssa on tänään mennyt mukavasti. Olin sopinut iltapäiväksi puistotreffit naapurin äidin kanssa. Vaikka keli oli märkä ja hiukan ankea, meillä oli hauskaa. Kuralätäköistä riitti riemua pitkän lumijakson jälkeen. 

Villasukat alle, saappaat jalkaan ja lätäköihin pomppimaan!

Nyt on iltapuurot lasten vatsoissa ja kaksi pienintä jo unessa. Esikoinen lauleskelee sängyssään hiljaa ja katselee kirjojaan. Hänkin todennäköisesti nukahtaa ihan pian. 

Kun mies aikaisemmin oli iltavuorossa töissä, tein usein sellaista ruokaa tai iltapalaa, josta tiesin hänen pitävän. Jätin ruokaa pöydälle odottamaan iltavuorolaisen kotiutumista ja sain itsekin hyvän mielen toisen ilahduttamisesta. Miehen ruokamaku on kuitenkin hiukan erilainen kuin omani. 

 Pikkuhiljaa olen ryhtynyt näinä iltavuoro-iltoina tekemään itselleni sellaista ruokaa, josta minä itse erityisesti pidän. Silti saatan lisäksi tehdä miehelle sen hänen tykkäämänsä pekonimunakkaan. ;)

Uusi tuttavuus ja ihastuksen kohde minulle on Mifu-rae. Miehelleni sen koostumus ei kuulemma ole erityisen mieleinen, mutta itse tykkään Mifun raikkaudesta ja samalla ruokaisuudesta. Sain ystävältäni hyvän reseptin Mifu-wokkiin, ja nyt olen muutamina iltoina tehnyt itselleni pannullisen 

maukasta, terveellistä wokkia. 

Mifua, parsaa, porkkanaa, sipulia, riisinuudelia ja sweet chilli -kastiketta. Slurps!

Olen huomannut, että jo sillä, että teen itselleni sitä ruokaa, mitä itse haluan, voin vähentää miehen vuorotyön tuomaa stressiä omassa mielessäni. Lasten kanssa vietetyn päivän jälkeen on todella rentouttavaa kokkailla kaikessa rauhassa keittiössä omaa suosikkiruokaa. Tänään sain jo aamupäivällä uutta intoa ja hyvää mieltä päivään, kun lasten kanssa puistoreissulla poikkesimme lähikauppaan, ja ostin illan wokkitarpeet valmiiksi.   

Tässä elämäntilanteessamme, jossa miehen vuorotyö sääntelee melko paljon menemisiämme ja tekemisiämme, on erityisen tärkeää, että kuuntelen herkällä korvalla omia tarpeitani. En pysty vaikuttamaan merkittävään osaan arjestamme, mutta voin laittaa itseni etusijalle ja olla itselleni lempeä vaikkapa oman iltapalani muodossa. Siinä voin hemmotella itseäni ja taputtaa itseäni olalle kiitokseksi päivän työstä. 

Taitaa mennä loputkin tässä illan aikana... :)

Herkullinen iltaruoka ja täydellisen hiljainen koti. Tällä hetkellä en osaisi toivoa mitään muuta. 

Millaisin keinoin te hemmottelette itseänne? Onko muitakin ruualla itseään hellijöitä?


p.s. Käykäähän tykkäilemässä Facebookissa <3 
 https://www.facebook.com/vuorotyolaisenvaimo/?ref=aymt_homepage_panel