tiistai 7. maaliskuuta 2017

Synnytyksen jälkeen huippukuntoon?




Esikoiseni istui pöydän ääressä piirtelemässä ja seurasi samalla, kun hoidin vauvaa. Hän katseli minua pitkään miettiväisen näköisenä ja lausui viimein ajatuksensa: ”Äiti, miksi sulla on vieläkin noin iso maha?”

Ensimmäisen raskauden aikana minulle tuli 12 kg lisää painoa. Tuolloin kilot karisivat vauvavuoden aikana pikkuhiljaa itsestään tavallisella arkiliikunnalla ja ruokavaliolla niin, että toista lasta odottaessani olin normaalipainossani. Toisen raskauden aikana meillä oli remontti, muutto ja vilkas taapero. En jaksanut huolehtia kovin hyvin syömisestäni, joten raskauskiloja tuli liian vähän. Loppuraskaudesta tunsin itseni todella voimattomaksi ja minua huimasi usein. Kolmannen raskauden kohdalla kiinnitin huomiota terveelliseen syömiseen, ja painoa tuli mielestäni sopivasti 10 kg. 


Jumppakenkä odotti äsken näin yksinäisen näköisenä vaatehuoneen nurkassa...

Nyt kolmannen lapsen syntymän jälkeen en ole enää jaksanut panostaa kovin tehokkaasti terveelliseen ruokavalioon omalla kohdallani. Päinvastoin turrutan ihan liian usein väsymystäni suklaalla ja muilla herkuilla. Pieni tarkkanäköinen poikani on siis aivan oikeassa. Äidin vatsa on edelleen, 7,5 kk synnytyksen jälkeen, pehmoinen ja pyöreä!  

Kaikki raskausaikani ovat olleet viimeisen viiden vuoden aikana. Keskivartaloni on ollut lujilla. Nyt kolmannen vauvan kohdalla alan huomata selvästi enemmän merkkejä heikosta lihaskunnosta keskivartalossani. Minulle on tullut ilkeitä selkäkipuja, välillä päivittäin. Lisäksi yleiskuntoni on mennyt niin heikoksi, että väsyn jo pitemmillä kävelylenkeillä.  

On ikävää huomata itsessään rapakunnon merkkejä. Aikana ennen lapsia liikuin aina paljon. Kävin juoksemassa, jumpalla, hiihtämässä ja työmatkapyöräilin. Nytkin haluaisin liikkua ja tuntea itseni raikkaaksi ja sporttiseksi. Voin kertoa, että olo on usein ihan jotain muuta! Valvotut yöt, raskausaikojen vaikutukset ja epäterveellinen herkuttelu vievät voimia.

Lisäksi tähän huonoon fyysiseen kuntooni liittyy jonkinlainen epämääräinen nolouden tai jopa häpeän tunne. Omissa ajatuksissani äidin tulisi olla iloisen reipas ja touhukas. Äiti kävisi juoksulenkillä, milloin vain ehtisi perheen menojen lomassa, ja pukeutuisi timmeihin urheiluvaatteisiin leikkipuiston mamma-treffeille.

Käyttövalmiina!
Tällä viikolla tein ensimmäisen, toivottavasti tehokkaan askelen kohti parempaa kuntoa: Varasin itselleni ajan fysioterapeutille. Toivon häneltä ohjausta ja hyviä jumppaliikkeitä keskivartalon kuntouttamiseen. Toivon, että selkäkivut hellittävät ja voisin pikkuhiljaa jälleen saada liikunnan osaksi arkeani.

Millaisia raskausaikojen jälkeisiä kuntoon pääsemisen tarinoita tai vinkkejä Teillä on?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti