tiistai 7. helmikuuta 2017

Vuorotyöläisen vaimo -Työtä vuorotta



Yläkerrasta kuuluu vielä silloin tällöin vauvan uni-itkeskelyä. Käyn antamassa muutaman kerran tuttia, ja onneksi vauva rauhoittuu siihen. Kello on jo tiesmitä, ja minun pitäisi olla ehdottomasti nukkumassa. Yöherätyksiä on luvassa todennäköisesti taas jokaisesta kolmesta pikkupedistä käsin: Vauva herää syömään, tahtoikäinen tahtoo peittoa tai näkee painajaisia, ja pikkuherra viisveekin vähintään käy yöllä pissalla. En silti malta mennä nukkumaan. Vuorotyöläisen työvuoro loppuu tänään klo 23, ja tahdon nähdä häntä edes hetken ajan kahden kesken.

Tänään aamu alkoi puoli seitsemän pintaan, kun pikkuneiti tahtoikäinen tahtoi tulla äidin ja isin väliin. Hän ei suinkaan nuku siinä, vaan tahtoo rapsutuksia, lastenohjelmia tai mitä milloinkin keksii tahtoa. Koppasin vauvan kainaloon ja tahtotytön toiseen ja hiivin alakertaan, jotta vuorotyöläinen saisi nukkua aamulla rauhassa myöhäisen iltavuoronsa jälkeen. Aamutoimet ja pihalle! Onneksi pakkasta ei ollut liikaa vauvallekaan. Päivä jatkui lasten kanssa. Mies lähti jossain vaiheessa töihin, ja minä jäin loppumattoman pyykkivuoren ja ruuanlaittomaratonin rajamaille kolmen pienen lapsemme kanssa.

Vuorotyöläisen vaimon työvuorot ovat pitkiä. Huomattavasti pitempiä kuin vuorotyöläisen itsensä. Vuorotyöläisen on saatava työnsä vaatima lepo ja harrasteet, sillä vuorotyö on rankkaa. Se kuluttaa. Pitää saada levätä ja liikkua kylliksi, jotta kroppa ja pää kestävät vuorotyön haasteet. Vuorotyöläisen vaimo suo toki raskasta työtä tekevälle miehelleen nämä elämän perusedellytykset. Joskus näinä myöhäisiltoina vuorotyöläisen vaimo silti itkee tuskastuneen väsyneenä ja turhautuneena omia vuorottomia vuorojaan, joita eivät katkaise edes lakisääteiset tauot.

Keittiön pöydällä on iltapalan jäljiltä likaiset astiat kuivumassa. Jaksaisin ehkä laittaa ne koneeseen, jos kone olisi tyhjä. Tiskikoneessa kuitenkin on vielä puhtaat astiat sisällä, joten en jaksa tehdä mitään. Sammutan valot sotkuisen pöydän päältä, sytytän pari kynttilää ja annan itseni uppoutua naistenlehden kanssa sohvalle odottamaan rakasta vuorotyöläistäni kotiin.   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti