Meillä on täällä täysi iltatohina päällä. Iltapuuroja
syödään, hampaita pestään ja yöpukuja vaihdetaan perinteisen riehunnan
saattelemana. Mies on ollut päivän töissä ja työpäivän jälkeen vielä
harrastuksessa, joten minä otin / sain omaa aikaa nyt keskellä iltatoimia.
Ihana uppoutua blogin kirjoittamiseen, vaikka volyymit vielä ovatkin
kohtalaisen korkealla tuolla oven toisella puolen!
Sunnuntain viettäminen yksin lasten kanssa tuntuu aina
hiukan erilaiselta kuin tavallisena arkipäivänä. Arkisin on helppo löytää
puistoseuraa naapuruston äideistä, tai mennä perhekerhoon lasten kanssa. Ihan
vain kotona sisälläkin oleminen on arkipäivisin helpompaa, kun tietää, että monet
muutkin hoitavat lapsiaan samaan aikaan yksin kotona. Sunnuntaina useat perheet
viettävät aikaa perheen kanssa tai lähtevät pois kotoa viikonlopuksi. Ainakin
täällä meidän kulmilla leikkipuistossa ei ole viikonloppuisin samalla tavoin
väkeä kuin arkisin.
 |
| Tänään nähtiin hetki aurinkoa ikkunan takaa. Hiukan nahistuneet tulppaanit hehkuivat valossa. |
Kun mies on viikonloppuisin töissä, koen itseni
yksinäisemmäksi kuin arkisin. Tästä tunteesta iso osa taitaa tulla siitä
ajatuksesta, että viikonloppuna perheen kuuluisi jonkin sanattoman
yhteiskunnallisen normin mukaan olla koolla. Kukapa sen määrittelee, milloin
perheen kuuluu tai ei kuulu olla yhdessä, kunhan yhteistä aikaa joskus on. Silti
on vaikeampi olla yksin lasten kanssa silloin, kun itsellä on tunne, että ”kaikki
muut” ovat perheensä kanssa. Minun kohdallani tämä tunne juontaa varmaankin
lapsuudestani, jossa viikot seurasivat toistaan hyvin säännöllisinä.
Lauantai-iltaisin oli sauna, sunnuntai oli pyhäpäivä ja maanantaista
perjantaihin elettiin säännöllistä arkea.
Olen ryhtynyt piirtämään esikoisellemme viikkokalenteria
paperille. Piirrän aina näin sunnuntaisin tulevan viikon aikataulun sellaisena
kuin sen tässä vaiheessa tiedän. Huomaan, että lapsi kaipaa samalla tavoin kuin
minä itsekin selkeyttä viikkorytmiin. Lapsi ilahtuu, kun voi seurata
viikkokalenteristaan viikon etenemistä. Näin saan luotua lapselle (ja ehkä myös
itselleni) hiukan enemmän viikkorytmiä kuin mitä sitä olisi ilman konkreettista
viikkotaulukon piirtämistä.
Jos teillä jollakulla on ideoita, miten saada
muodostettua selkeämpää viikkorytmiä tällaisessa epäsäännöllisen vuorotyön
rytmittämässä elämässä, otan ilolla kaikki vinkit vastaan!
 |
| Tärkeät leikit saivat tänään jäädä odottamaan aamua. |
Minun kirjoittaessani tätä tekstiä mies on saanut lasten
iltatoimet tehtyä. Taidan mennä vielä antamaan lapsille hyvänyönsuukot. Mukavaa
sunnuntai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti